*

piiaaallonharja

Tarina kahdesta Pertistä

Tarinamme sankarit, Pertti A. ja Pertti B. olivat töissä samalla työpaikalla, samoissa työtehtävissä, samalla palkalla ja aloittivatkin täsmälleen samaan aikaan työuransa.

Pertti A. oli luonteeltaan säästäväinen ja tapasikin laittaa palkastaan ison osan säästöön pahan päivän varaksi. Vapaa-aikaansa Pertti A. vietti lähinnä televisiota katsellen ja kirjoja lukien. Baareissa hän ei juoksennellut, koska äitikin oli jo sanonut, että jos ryhtyy baareissa juoksentelemaan, niin sinne saa menemään kaikki rahansa ja terveyskin menee ihmissuhteista puhumattakaan. Noh Pertti A. kun muutenkin oli hiljainen sinkkumies, niin ihmissuhdetta ei ollut tullut hankittua. Naiset juoksivat niiden puheliaampien perässä mieluummin. Pertti A. kuitenkin mietti, että säästyipähän nekin rahat, jotka olisivat muuten menneet naisten naurattamiseen.

Pertti B. taas kulutti kaiken minkä saikin ja viikonloppujen jälkeen kertoili työpaikan kahvihuoneessa matkoistaan ja seikkailuistaan vieraissa maissa ja naisista joita reissuillaan tapasi. Pertti B. oli naisten mieleen, koska hän oli muutaman oluen jälkeen puhelias, hauska ja hänellä riitti aina juttuja kerrottavaksi. Sen verran käytöstapojakin oli maailmalta mukaan tarttunut, että Pertti B:tä pidettiin yleisesti mukavana seuramiehenä. Rahaa kyllä Pertti B:n elämäntyyliin kului ja välillä viikkoa ennen seuraavaa palkkapäivää Pertti vippasi rahaa kavereiltaan tai eli hernekeittoa syöden. Välillä Pertti saattoi käydä Pelastusarmeijan leipäjonossa hakemassa ruokavarastoon täydennystä, mutta siitä hän ei kavereilleen puhunut.

Yritykseen, jossa Pertit olivat töissä tuli YT-neuvottelu ja sen tuloksena molemmat Pertit irtisanottiin tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten. Todellisuudessa molemmilla alkoi ikä jo painaa ja yritys katsoi, ettei vanhaa koiraa kannata enää uudelleen kouluttaa, kun nuorempia saisi suoraan koulunpenkiltä ja halvemmalla. Molemmat Pertit siis joutuivat työttömiksi ja ansiosidonnainen päiväraha alkoi juoksemaan 500 päivää. Pertti A. ajatteli mielessään, että onneksi hän saa vielä 500 päivää hieman palkkaa pienempää korvausta ja onhan hänellä säästötkin. Pertti B. taas oli kauhuissaan, että hänen pitäisi vähentää kulutustaan, jotta saisi työttömyyspäivärahan riittämään, kun täysi palkkakaan ei meinannut riittää.

Päivät ja kuukaudet kuluivat ja 500 päivää työttömyyspäivärahalla tuli täyteen, jonka jälkeen molemmat Pertit siirtyivät työmarkkinatuelle. Työmarkkinatuen määrä on 32,80 euroa/päivä ja sitä maksetaan 5 arkipäivältä viikossa eli kuukaudessa päiviä kertyy noin 22 eli noin 722 euroa (lähde: Kela - Työmarkkinatuen määrän laskenta) . Tästä otetaan vielä 20% vero eli jää noin 578 euroa. Helsingissä kohtuulliset asumismenot ovat 675 euroa ja kuinka ollakaan molempien Perttien vuokra-asunnot maksavat juuri saman verran. Yleistä asumistukea molemmat saavat noin 317 euroa (lähde: Kela - Yleisen asumistuen laskenta). Asumisesta on kustannuksia vielä sen verran, että vesimaksu on 25 euroa/hlö ja sähköön menee kulutuksen mukaan noin 30 euroa/kk. Tulojen ja menojen erotuksen perusteella molemmat Pertit olisivat oikeutettuja toimeentulotukeen, jonka suuruus on noin 321 euroa.  (lähde: Helsingin kaupunki - Toimeentulotukilaskuri)

Molemmat Pertit varaavat ajan kunnan Sosiaalipalvelutoimistosta ja saavatkin perättäiset ajat viikon päähän. Viikko kuluu ja tulee virastossa asioimispäivä. Kunnan toimeentulotukivirkailijalla on ollut hyvä päivä. Aurinko paistaa ja bisnekset sujuvat hyvin. Lastensuojeluyritys, jonka osakkaana virkailija on, on juuri laaditun tilinpäätöksen mukaan tehnyt huipputuloksen. Virkailija katsoo kalenteriaan ja huomaa, että hänen tulee ottaa kaksi Pertti-nimistä asiakasta vastaan perättäin 15 minuutin kuluttua. Virkailija päättää lähteä tässä vaiheessa lounaalle, koska on mielestään ansainnut sen. 45 minuutin kuluttua virkailija palaa takaisin lounaalta ja ottaa ensimmäisen Pertin vastaan.

Pertti A. astuu ensimmäisenä toimeentulotukivirkailijan vastaanotolle. Hän on pukeutunut pyhäpukuunsa ja tuonut kaikki paperit asiallisesti tulostettuina ja täytettyinä mukanaan. Hänen nuhruisesta ja ylipainoisesta olemuksestaan huomaa, että työttömänä vietetty aika on ollut raskasta. Sohvalla vietetyt pari vuotta työpaikkahakemuksiin vastaillen, joista on poikinut vain muutama haastattelupyyntö, muttei töitä, ovat masentaneet yksinäistä miestä entisestään. Nyt hän nöyränä miehenä avaa ensimmäistä kertaa tilitietonsa, kaikki tulonsa ja menonsa ulkopuoliselle henkilölle, toimeentulotukivirkailijalle.

Virkailija ottaa paperit vastaan ja syöttää tiedot tietokoneelle. Virkailijaa inhottaa Pertti A:sta lähtevä hienlöyhkä, mutta virkailija yrittää esittää niin kuin asia ei haittaisi häntä mitenkään. Virkailija ottaa esille paperin, josta hän näkee Pertti A:n tilitiedot ja huomaa, että Pertillä on useampia tuhansia euroja rahaa säästössä. Ilmassa leijuva, pistävä hienhaju ja tämä löydös saa virkailijan veren kiehumaan ja hän puristaakin kätensä nyrkkiin pöytänsä alla, ettei Pertti A. huomaisi hänen kätensä tärisevän raivosta. Sitten virkailija antaa koko raivonsa tulla kerralla ulos ja kertoo Pertti A:lle kohtuuttoman suurella äänenvoimakkuudella, että mitä tämä odottaa saavansa sosiaalitoimistosta, koska hänellä on säästöjä vaikka millä mitalla, että menköön pois viemästä hänen työaikaansa. Pertti A. poistuu häpeillen paikalta, eikä uskalla mainita edes juuri todetusta perussairaudestaan, jonka lääkkeisiin hänellä tulee menemään kuukaudessa iso määrä rahaa. Leikkauskin olisi tulossa ja se tulee viemään ison osan säästöistä. Nyt on siis tullut ne pahat päivät, jonka varalle hän on koko elämänsä säästänyt.

Virkailija kokoaa itseään hetken Pertti A:n poistuttua huoneesta ja ottaa sitten vastaan Pertti B:n. Pertti B. on pukeutunut rennosti farkkuihin ja havaiji-paitaan ja aloittaa keskustelun heti kertomalla vitsin murtaakseen jään. Töiden loputtua Pertti B. on viettänyt mukavan leppoisia lomapäiviä ystäviensä kanssa, eikä ole edes miettinyt töiden hakemista. Työttömyyspäivärahan päätyttyä ja muututtua työmarkkinatueksi on Pertti B:n tulot pudonneet niin roimasti, että toimeentulotukea on saatava. Pertti B. ei ole täyttänyt hakemuksia valmiiksi, mutta sitä vartenhan virkailija on, että hän auttaa. Virkailijaa naurattaa Pertti B:n sutkautukset ja edes vieno vanhan viinan tuoksu, joka Pertti B:stä nousee ei haittaa, kun on niin mukavaa seuraa. Virkailija täyttää hakemuksen Pertti B:n puolesta ja tarkistaa tiliotteista, ettei Pertti B:llä ole säästöjä, jotka estäisivät tuen saamisen. Onneksi ei ollut, joten virkailija myöntää Pertille noin 321 euroa toimeentulotukea toimeentulotuen perusosan mukaisesti ja lisäksi kotivakuutukseen, jonka Pertti B. on jättänyt ottamatta. Lisäksi Pertti B. kertoi, että tarvitsisi silmälasit, kun ikänäkökin alkaa jo painaa ja virkailija kirjoitti maksusitoumuksen sopimusliikkeeseen. Pertti B. kertoi myös juuri todetusta perussairaudestaan, jonka lääkkeisiin hänellä tulee menemään kuukaudessa iso määrä rahaa. Leikkauskin on tulossa. Onneksi toimeentulotuen perusosan lisäksi voidaan myöntää myös julkisen terveydenhuollon potilasmaksut ja lääkärin määräämät lääkkeet, joten virkailija kirjoitti maksusitoumuksen niihinkin. Virkailija kyllä hieman nuhtelikin Pertti B:tä siitä, ettei tämä ollut saanut töitä ja vähän uhkaili, että toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa jopa 40% kahdeksi kuukaudeksi, jos Pertti B. ei hae töihin. Virkailija sopi Pertti B:n kanssa uuden ajan kahden kuukauden päähän ja sovittiin, että silloin tehdään tarkka suunnitelma, miten Pertti B. voisi jatkossa edistää työllistymistään ja itsenäistä toimeentuloaan. Pertti B. heitti hauskan vitsin vielä loppuun ennen poistumistaan virkailijan huoneesta. Jäätyään yksin virkailija totesi, että päivästä tuli sittenkin lopulta hyvä, vaikka se yksi Pertti A. yrittikin pilata hänen päivänsä.


Edit 26.6.2015 klo 18:12: Korjattu työmarkkinatuen maksu määrä 30 päivästä kuukaudessa 22 päivään kuukaudessa ja muut laskelmat sen mukaisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän esasaari kuva
Esa Saari

Ainakin seuraava korjaus kannattaa tehdä. Työmarkkinatuki on 32,80 e/pv, ja sitä maksetaan 5 päivältä viikossa. Eli kuukaudessa siitä tulee noin 705 €, josta verojen jälkeen jää 578 €/kk. Se ansiosidonnainen ei tainnut juurikaan poiketa nykyisestä työmarkkinatuen + asuntotuen + toimeentulotuen yhteismäärästä. Ehkä Pertin A kannattaisi käyttää pankin sijaan patjan alustaa.

Käyttäjän piiaaallonharja kuva
Piia Aallonharja

Kiitos huomiosta. Korjaan tarinaa tuolta osalta :)

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen

Näinhän se menee. Säästäväisyys ei tässä järjestelmässä ole hyve.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Valaiseva juttu ja anteeksi pitkä kommenttini.

Minä olen Pertti C ja tässä minun tarinani.

Aloitin työni perheyrityksessä 9-vuotiaana 1966, sitä ennen olin ollut jo maatilan hommissa. Kouluaikana olin jo tunnollinen työntekijä. Kaikki lomat olin leirintä-, lomakyläyrityksessä töissä. 15-vuotiaaksi saakka vain päivät, mutta sen jälkeen tein jo 24 tuntia päivässä. Mukava oli turistien kanssa olla. Ottaa heidät vastaan iltapäivällä ja illalla, jonka jälkeen aloitin yövartioinnin. Nukuin muutaman tunnin kahvilan varastohuoneen sängyllä, jos sain, sillä useasti turistit saattoivat lähteä jo aamuvarhaisella. Kahvilan henkilökunta herätteli minut yhdeksän kymmenen aikaan uuteen päivän hoitamaan vastaanottoa, kun leirintäalue tyhjeni ja mökit vapautuivat. Niin minä pakersin 16-17-vuotiaana koko kesäloman, yksi päivä oli kuitenkin vapaata, se oli heinäkuun lauantai, sunnuntaiaamuun saakka. Useasti minulta kysyttiin, että onko minulla kaksoisveli?

Keskikoulu meni miten meni ja lukion lopetin kesken. Lukihäiriöni oli yksi syy, mutta toinen syy oli se, että olin aina väsynyt ja sisäinen kelloni oli aina kesän jälkeen aivan sekaisin. Heräsin, jos olin onnistunut illalla nukahtamaan, kolmen aikaan yöllä, jolloin olin nälkäinen, sillä kesän olin tottunut siihen aikaan ruokailemaan.

Lukion keskeytettyäni pääsin Kauppaoppilaitokseen, jossa olikin mukavaa, sillä matemaattiset aineet olivat alaani ja kieliä en hallinnut, kun kukaan ei ollut huomannut lukihäiriötäni, joten kielten kokeet oli kivasti väritetty punaisiksi.

Kauppaoppilaitoksessa vasta hoksasivat, että en osaa kieliä kirjoittaa, mutta keskustelutunneilla olen ainut, joka on koko ajan äänessä.

Niin selvisin kauppaopistosta ja sen jälkeen hain vielä kauppakorkeakouluun, mutta ekat pääsykokeet menivät kiireisen kesän vuoksi pipariksi. Vaasaan olisin päässyt, mutta hain Helsinkiin.

Lähdin sitten armeijaan Tikkakoskelle, Jyväskylän lähelle. Sieltä kävin välillä Vuokatissa töissä loma-ajat. Sattui niin, että minut oli jo siirretty Karjalan lennostoon Kuopioon, kun isäni kuoli, vasta 54-vuoden iässä. Mulle jäi sitten kolme perheyritystämme hoidettavaksi armeijasta käsin. En hakenut vapautusta vaan hoidin kaikki yrityksien tarvitsemat työt varusmiespalvelun ohessa. Sain hiukan enemmän vapaata, että pystyin työni hoitamaan ja sain käyttää varuskunnan puhelinta. Kävin armeijaa, mutta samalla palkkasin kesätyöntekijät. Tein työvuorolistat, hoidin tavarantilaukset, myynnin ja mainonnan. Välillä pidin lainaneuvotteluja pankinjohtajan kanssa varuskunnan puhelimella ja täyttelin veroilmoituksia.

Niin meni koulu, niin meni opiskelu ja armeija aikani – aina töissä, vuorotta.

Aloin armeijan jälkeen kehittämään liiketoimintaa ja tutkin maailmanlaajuisesti eri matkailualan ideoita, joita aloin sitten vielä edelleen kehittämään. Samalla hoidin perheyrityksiä, toimin paikallisissa ja valtakunnallisissa matkailuorganisaatioissa. Hoidin MEK:n VIP-vieraita ulkomaan prinsseistä lähtien sekä tein matkailuyrityskonsultointeja sillä hallitsin tietotekniikan jo vuonna 1981.

Olin vasta 31-vuotias, kun aloimme yhtiökumppanini kanssa rakentamaan ideoimaani ja suunnittelemaani Pohjoismaiden suurinta matkailukeskusta Katinkultaa.

Tein totuttuun tapaan työtä vuorotta. Investoimme 465milj.mk:aa, josta omarahoituksen ja tulorahoituksen osuus oli 200milj.mk:aa ja lainaa oli SKOP:lta 265ml.mk:aa. Jo rakennusaikana teimme miljoona tulosta, mutta osinkoja emme nostaneet vaan jätimme ne yhtiöön.

Alkoi pankkikriisi ja rahoittajamme SKOP joutui valtion haltuun, kun pankkiirit olivat hoitaneet pankkinsa huonosti. Pankkiirit kuitenkin näkivät ja totesivat yrityksemme olevan terve ja kannattava, joten päätettiin yhdessä selvitä pankkikriisin yli. Tehtiin yhteinen sopimus 1991, jonka sitten pankki laittomasti irtisanoi 1992. Veivät sitten pakkohuutokaupan kautta pankin roskapankille omaisuutemme, jonka arvo oli silloin 700milj.mk:aa. Pankki laati pesäluettelon, jonne se romautti omaisuutemme arvosta 70%, joten siirsivät kaiken itselleen 190milj.mk:lla. Sen jälkeen pankkiirit hoitivat yrityksiämme kuusi vuotta ja nostivat valtiolta pankkitukea 60milj.mk:aa. 1998 myivät omaisuutemme, jonka arvo oli rakennuskustannusten nousun myötä jo 8000milj.mk:aa, alle 100milj:mk:lla.

Nyt tullaan siihen tämän blogin alkuperäiseen ideaan:

Konkurssin jälkeen minä jäin työttömyyskorvaukselle 1.800mk/kk. Jäi kotini yhtiövastikkeet maksamatta sekä puhelinlaskut. Kävelin Kajaanin sosiaalitoimistoon kysymään apua. Ajattelin, että varmasti auttavat, sillä ne rahat mitä sieltä jaetaan on myös minun hankkimiani. Olin tuonut maakuntaa satojen miljoonien investoinnin ja luonut satoja pysyviä työpaikkoja. (Vuodesta 1988 lähtien Katinkulta on työllistänyt suoranaisesti yli 200 henkilöä ja välillisesti 300 työntekijää. Palkoista on maksettu veroja jo yli 50milj.mk.aa ja kiinteistöveroakin yli 5milj.mk:aa. ALV ja muut verot ovat vielä suuremmat) Eipä näitä ansioitani silloin huomioitu, sosiaalitoimisto kieltäytyi maksamasta entiselle yrittäjälle mitään, joten puhelimeni suljettiin ja sukulaiseni maksoivat osan yhtiövastikkeista. Apupyyntöni sosiaalitoimistosta oli alle 2000mk:aa. Vähän ajan kuluttua roskapankki osti kotini itselleen ja myi edelleen 290.000mk:lla, kun sen oikea arvo olisi ollut 700.000mk:aa. Olin sitten koditon, irtolainen.

Ei auttanut yhteiskunta, jolle olin veroja tienannut ja työpaikkoja luonut. Ei auttanut kirkko, joka on kerännyt jo miljoonia kirkollisvero euroja työni tuloksella. Ei auttanut Sotkamon kunta, jonne investoinnin toin ja työpaikat loin. Menetin kotini, kotiseutuni ja kotimaani.

Kaikki se, mitä olin lapsesta saakka tehnyt, sillä ei ollut mitään merkitystä vaan se muodostui minulle elämäni raskaimmaksi taakaksi.

Tällainen oli sitten Pertti C:n tositarina.

Käyttäjän piiaaallonharja kuva
Piia Aallonharja

Kiitos, että kirjoitit tositarinasi. Mietin myös yrittäjän kannalta tarinan kirjoittamista, mutta päädyin lopulta kahteen palkkatyöläiseen. En edelleenkään voi ymmärtää miksi yrittäjä voidaan jättää auttamatta tässä yhteiskunnassa. Kansalaispalkka voisi olla yksi ratkaisu tähän ongelmaan.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Juuri sellainen tarina, jonka olen meinannut kirjoittaa tässä jo pidemmän aikaan. Ihan hyvä, että sinä kirjoitit sen, niin minun ei tarvitse enää. Vielä ihmetellään miksi on ongelmia, kun yhteiskuntakin opastaa polttamaan rahat heti kun ne saa käsiinsä ja säästämisestä rangaistaan kovalla kädellä.

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus

Joku tässä oli sellainen kohta mitä ei omat aivoni ymmärtäneet..eli jos ihmisellä tuhansia pankkitilillä, niin hänen kuuluisi vielä saada siihen päälle toimeentulotukea?

Epäilen että jo näistä nykyisistä "eläteistä" maukuvat eivät innostuisi lisämaksuista ollenkaan.

Se sitten jos tarkoitus oli esittää, että B pitäisi pistää lopetuspiikille ja Aalle antaa senkin osuus, niin sitten toinen asia.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Kysymys on lopulta yhteiskuntakelpoisuudesta ja sen mittaamisesta.
Miten palkita hyvä ihminen...

Käyttäjän piiaaallonharja kuva
Piia Aallonharja

Lähinnä kysymys on, että mikä nyky-yhteiskunnassa on kannustin säästämiselle? Molemmilla Perteillä oli mahdollisuus säästää rahat, mutta vain Pertti A. säästi. Pahan päivän tullen Pertti A. käytti omaisuuttansa, kun taas Pertti B. oli jo käyttänyt omaisuutensa ja sai vielä yhteiskunnalta lisää. Pertti B:tä siis palkittiin siitä, että hän oli kuluttanut rahansa. Yhdenvertaisuusperiaatteella Pertti A:n kuuluisi saada yhtä paljon yhteiskunnalta omaisuutensa päälle kuin Pertti B:kin tai sitten Pertti B:n ei kuuluisi saada mitään, kun Pertti A:kaan ei saanut. Tällaista yhdenvertaisuusperiaatetta ei tietenkään, ainakaan tällä hetkellä, ole laissa ja nykyisellä järjestelmällä sitä olisi todennäköisesti mahdotonta toteuttaa. Kansalaispalkka tai perustulotili voisivat olla mahdollisia tapoja toteuttaa yhdenvertaisuutta.

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus

Pertti B rillutteli ja vietti hauskaa eloa, kun toinen veteli kaurapuuroa ja tonnikalaa ja kituutteli. Samalla kuitenkin hänen(An) omaisuus kasvoi ja kyky/osaaminen sen käyttämiseen hiipui. Aalle ei näin ollen saa antaa lisää rahaa, koskei osaa kuluttaa edellisiäkään. MOT.

Tuomitaan Pertti A:n säästöt sosiaalilautakunnan päätöksellä kunnan sos.toimen käyttöön ja Pertti A. vaivaistalon asukiksi. Samalla myönnetään maksusitoumus terveyskeskukseen, missä kunnanlääkäri Abdirahim Abdulhussein tutkii potilaan ja tekee tarpeelliset kuntoutussuunnitelmat.

PS perustuloa kannatan, jos saan sen avulla enempi kun nykyinen ~500/kk.

Toimituksen poiminnat